Tässäpä muutama kuva taas aika isomahaisista lampaista. Nythän ne mahat näkyy hyvin, kun villa ei ole tiellä.
Karitsoiminen lähestyy uhkaavasti...
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Villattomat lampaat
Keskiviikkona, kun olin töissä, kävivät uusi-seelantilaiset keritsijät taas ajamassa lampaitten talvivillan pois. Tämä olikin varmaan ensimmäinen kerta vuosiin, kun minä en ollut mukana hommassa. Villat laitetaan suoraan pusseihin ja siinä hommassa on aina kiire. Yhden lampaan keritsemiseen kun ei mene kuin alle minuutti.
Tässäpä muutama kuva taas aika isomahaisista lampaista. Nythän ne mahat näkyy hyvin, kun villa ei ole tiellä.
Karitsoiminen lähestyy uhkaavasti...
Tässäpä muutama kuva taas aika isomahaisista lampaista. Nythän ne mahat näkyy hyvin, kun villa ei ole tiellä.
Karitsoiminen lähestyy uhkaavasti...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi, noita "kaljuja":) Saapas nähdä miltä näyttää Helmi ja Hilma, kun ne pääsevät villoistaan:)
VastaaPoistaNopeasti käy lampaan villan ajaminen:) Tykkäävätkö lampaat kun villa on ajettu pois?
VastaaPoistaNoilla lampailla on hyvä olla kun on noin hyvät tilat siellä!:)
Onpas niillä jo isot masut.Minne se villa muuten menee? Kivasti olet sinäkin laittanut uuden pohjan tänne:-)
VastaaPoistaOnneksi kevät on tulossa, kaljut lampaat eivät palele pakkasessa. Keritäänkö lampaat kerran vuodessa? Tyhmä kysymys, mutta kaupungissa kasvanut ei tiedä.
VastaaPoistaMaMMeli, Helmi ja Hilma nayttavat varmaan aika laihoilta kerinnan jalkeen :).
VastaaPoistaSusanne, lampaat tykkaavat niin keritsemisesta kuin sen jalkeisesta olosta. Paksu villa on raskas ja liian lammin nain kevaan korvalla.
Yaelian, villa lahetetaan villakeraamoon, josta sitten se hoituu eteenpain esimerkiksi villalangoiksi. Kiitos vaan neuvosta laitella naita sivuja uuteen uskoon!
Unelma, lampaat keritaan kaksi kertaa vuodessa. Eika ole olemassakaan tyhmia kysymyksia! Mina en ennen tanne muuttoa tiennyt yhtikas mitaan muuta lampaista kuin sen, etta niilla on nelja jalkaa.
Onhan nuo aika kaljuja ;)
VastaaPoistaMilloin lampaat "poikii" tai karitsoi? LAittelethan sitten kuvia niistä söpöläisistä! :)
Voi sentään. Turkki vietiin ja nyt on niin alaston olo:)
VastaaPoistaNo voi "hellan duudeli" sentään. Varmaan kevyempi olo nyt... :)
VastaaPoistaMitenkäs siellä nyt tarjennutaan kun talviturkki lähti, ei taida vielä vähään aikaan päästä laitumille kirmailemaan.
VastaaPoistaSiiri, karitsoita alkaa tulemaan joskus huhtikuun puolivalin jalkeen. Ja kuvia tulee aivan varmasti kyllastymiseen asti :).
VastaaPoistaFamu, Lezzie, Sirokko, kun lampotila alkaa olla nollassa ja lammon puolella, niin paksusta karvasta oli hyva paasta eroon. Hallissa tulee nopeasti lammin, vaikka isot ovet ovatkin auki lapi vuoden.
Nakut lampaathan ovat suorastaan vielä suloisempia kuin villaiset lampaat! :)
VastaaPoistaOnko teillä monta lammasta pieniin päin? Että tuleeko sieltä samaan aikaan sitten enemmänkin karitsoja? :)
Mutta siis eikö yhden lampaan keritsemiseen oikeasti menen kuin YKSI MINUUTTI?! Miten voi olla mahdollista.. siis onko ne uusi-seelantilaiset keritsijät jotain robotteja?! :D
Marika, vahan alle sata lammasta niita taitaa nyt olla, joille tulee karitsoja. Eli aikamoista hässäkkää se sitten on kolme-nelja viikkoa. Samana paivana on parhaimmillaan/pahimmillaan kymmenenkin synnytysta...
VastaaPoistaNe keritsijat ovat ammattilaisia, jotka todella osaavat hommansa. En vaan ymmarra miten niitten selka jaksaa sita...
Kaljuna on kevyempi olo! Ihmisella ja lampaalla! :)
VastaaPoistaPidan muuttotauon bloggaamisesta.
Seuraavan kerran tulen visiitille Marokosta kun olen kotiutunut eli saanut toimivan internet yhteyden.
Bye....
BLOGitse
Hei Tuula!
VastaaPoistaKävinpä katsomassa blogiasi minäkin. Kiva että olet lukemassa omaanikin.
Suloisia ovat lampaat, villojen kera ja myös ilman villoja :-)
Mukavia keväisiä päiviä sinulle!
BLOGitse, hyvaa matkaa Marokkoon! Jannityksella odotan uutisia sielta.
VastaaPoistaNorgesmester ohjelmassa oli tannoin jakso keritsemiskilpailusta, nopeeta puuhaa. Olis joskus kiva itsekin kokeilla.
VastaaPoistaFjordinna, karitseminen ei ole ollenkaan helppoa. Ainakaan tuollainen nopea. Tulee helposti pahoja haavoja lampaille. Minakin nain sen ohjelman :).
VastaaPoistaHei. Miten te neulotte siellä Norjassa. Hesarissa on Harald Hirmuinen-sarjakuva ja siinä Helga-rouva neuloo kädet puikkojen alla kuten Englannissa. Luulen ruotsalaisten neulovan kuten me. Kiva blogi sulla. Ahkeraan luen sitä, mutta harvemmin muistan kiittää. Kiitos. Ter. Peeäl
VastaaPoistaPeeäl, jos en nyt ihan höpöjä puhu, niin kylla taalla neulotaan ihan suomalaisittain. Piti ihan ryhtya miettimaan asiaa. Kylla, suomalaisittain.
VastaaPoistaMukavaa, kun tykkaat blogistani. Kommentit ovat aina iloinen asia ja koko jutun suola.
Ja vielä Tuula: Oisko Helgalla sukujuuret Englannissa. Oisko ryöstetty morsian? Tai sitten piirtäjä , britti kun on, on vain epätarkka. Jatkakaamme tutkimuksia.
VastaaPoistaHyvää jatkoa. Peeäl
Peeäl, aivan varmasti ryostetty morsio. Tai sitten se piirtaja ei ole oikein perehtynyt tahan neulomistekniikkaan ;D.
VastaaPoistaVoi, miten ne nyt tarkenee, kun ovat nakuja ;) Lampaat ovat kyllä suloisia. Siskon miehen vanhemmilla oli joskus lampaita ja silloin sai rapsutella niitä oikein kunnolla. Sittemmin he luopuivat niistä.
VastaaPoistaKymmenenkin synnytystä päivässä! Hah, eipähän lopu ainakaan tekeminen kesken! :D
VastaaPoistaSuomessa tulee sellainen ohjelma, kuin eläinpelastajat tms. Se on tietääkseni briteistä ja siinä kuvataan eläinpartion pelastamisoperaatioita milloin minkäkin ongelman kimpussa.
Kerran siinä oli silminnäkijä soittanut, että jollain tyhjällä vanhalla tontilla juoksee lampaita. Niitä siellä sitten metsästettiin.
Niitä ei oltu keritty useampaan vuoteen, joten kun ne sai kaadettua kyljelleen, ne olivat kuin kilpikonnat siinä pääsemättä mihinkään. Kun olivat kaikki kolme lammasta kerineet, punnitsivat niiden villat: 61 kiloa.