Aamuvarhaisella lampolassa

Mitahan se tuokin tuli tuohon herattelemaan...


Ja me vaan nukutaan ja kerataan voimia tulevia koetuksia varten.



Maitoa nam, mulle tulikin nalka.


Ihan sama kenenka aidin kyljessa sita makoilee, kunhan on vaan lamminta ja mukavaa.


Lastenhoito on rasittavaa puuhaa...



Nukutaan viela vahan...

Vaan katsokaas mita loysin pihalta asken lampolasta tullessa:

Nato harjoittelee

Meidan vuorilla on useamman kerran vuodessa Natolla harjoituksia.

Asken saikahti kuopus kavereineen ulkona isoa lentokonetta (olisiko ollut pommikone), joka harjoitteli kai lentamista vuorien valissa tutkalta turvassa. Jos olisi ollut kamera kasilla, niin olisin voinut melkein ottaa lahikuvan koneesta olohuoneen ikkunasta (vielakin harmittaa, etten sita kuvaa saanut). Siis se lensi todella matalalla. Myos havittajakoneet ja helikopterit ovat valista jokapaivaistakin "herkkua".

Talvisin taalla kay monen maalaisia sotilaita harjoittelemassa hiihtamista ja selviytymista talvisissa, arktisissa oloissa.

Afganistanissa kuoli vastikaan yksi norjalainen sotilas. Taalla nousee aina valilla keskustelua siita, miksi norjalaisia sotilaita lahetetaan sota-alueille.

Omat poikani ovat edelleen Suomen kansalaisia...

Karitsaista viikonloppua

Tana viikonloppuna olemme siirrelleet karitsoja aiteineen isompiin aitauksiin. Pienokaisia alkaa olla jo muutama kymmenen. Aika kuluu "rattoisasti" lampaita hoidellen. Viela tama menee, mutta viikon ja kahden paasta tekee varmaan mieli pistaa hanskat naulaan (ainakin edellisina vuosina on nain ollut). Sitten odotellaan vaan, etta saadaan kaikki metsiin kesalaitumille.



Kymmenen maissa illalla lampolasta tullessa aurinkokin alkoi jo painumaan vuoren taakse.

Haaste

Marjut haastoi minut kertomaan, etta mista minut tuntee:

Nyt (ja aiemminkin) on ollut paljon liikkeellä fakta-haasteita, esim. kerro 20 faktaa jne. Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen.

Tassa minun tuntomerkkejani:

1. En taida lahtea postilaatikollekaan ilman, etta olisin sipaissut huulipunaa tai -kiiltoa.

2. Tukka pysyy tummana, kun muistan savyttaa sen kerran kuussa. Muussa tapauksessa on ohimot harmaana.

3. Olen kehittanyt oman norjankieleni. Se on yleensa ymmarrettavaa, mutta joskus kaytan kuulemma sanoja, jotka eivat ole norjaa...

4. Tutussa seurassa puhun paljon, mutta olen myos todella hyva kuuntelemaan. Vieraassa seurassa haluan ensin kuunnella, mita muilla on sanottavaa.

5. Harmaalla Volvo V40:lla hurauttelen sinne tanne. Pidan autolla ajamisesta. Ajan siis paljon.

Taman saa tasta napata eteenpain se joka haluaa.

Suomalainen finaaliin Norjan talenteissa!

Suomalainen diablo-taituri Aaro Kontio teki sen, johon mina en uskonut. Han meni kirkkaasti finaaliin Norske Talenter-ohjelmassa. Tuomarit kehuivat hanet maasta taivaisiin. Ja katsoja aanestyksessa han sai illan parhaat pisteet.

Tassa VG:n juttu illan finaaliin lahtijoista.

Karitsan elamaa

Karitsoitten ollessa vuorokauden tai kahden vanhoja, siirretaan ne aidin kanssa synnytyskarsinasta yhteiseen karsinaan muitten karitsoitten ja heidan aitien kanssa. Tilanne on useimmiten vahan sekava kaikille. Aidit huutavat lapsiaan ja haistelevat kaikkia karitsoja. Karitsat huutavat aitejaan. Lammasaidit pukkailevat toisten karitsoja ja mina sydan sykkyralla aina seuraan kuinka siina kay. Yleensa kaikki menee hyvin. Onneksi.

Kevaan kuohuja

Postilaatikon takana on tama puronen, joka kuohuu kovastikin nain kevaalla lumien sulaessa.

Yksi karitsa lisaa

Tassa on sitten ensimmainen ihan omasta takaa. Vanha lammasemo sai vaan taman. Mutta tama onkin iso! Tassa alemmassa kuvassa aidin kanssa:


Tassa otetaan sitten ihan vaan rennosti ennen synnytysta. Lampaitten elaman tahti laantuu ennen synnytysta. Olo on varmaan raskas ison mahan kanssa ja silloin on mukavinta vaan kollotella ja kayda valilla syomassa. Meidan lampaat ovat jatkuvassa ruokinnassa eli heinaa on koko ajan tarjolla.

Onnistunut adoptio

Tama adoptio onnistui sataprosenttisesti! Emo on niin tyytyvainen lapsiinsa, ettei muusta valia.

Tassa kuva onnellisesta pikku perheesta:

Karitsat

Lupasin kuvia ensimmaisista karitsoista. No tassa olisi kaksi kappaletta:


Mutta kuten tarkkasilmaiset huomaavat, niin tamahan on ihan huijausta. Eihan me karitsoja sisalla pideta! Naita ei ole synnyttanyt kukaan meidan lampaista.

Tarina kuuluu nain. Keskiviikkona eras meidan lampaista synnytti karitsan liian aikaisin eli karitsa oli kuollut. Samana paivana sen masusta "kaivettiin" 3 kuollutta lisaa. Lammas on kiltti ja silla on kauheasti maitoa. Niinpa isanta haki yhdelta tuttavalta yhden tanaan syntyneen ja toisen eilen syntyneen karitsan. Ne olisivat joutuneet elamaan ilman aitia joka tapauksessa pulloruokinnassa, koska ne oli kolmosia molemmat. Nyt meilla on sitten meneillaan adoptio. Viime vuonna teimme naita kolmosten adoptioita useampia taalla kotona omien lampaitten kanssa. Ja kaikki taisivat onnistua ihan hyvin. Tallaisia kauko-adoptioita on meilla tehty myos aikaisemmin.

Adoptio tapahtuu nain: Karitsa pestaan lampimalla vedella ja se ruiskutetaan adoptio-spraylla, joka muuten haisee ihan vaniljalta. Lammasta autetaan niinkuin se synnyttaisi ja myos sen nenaan on ruiskutettu sprayta. Siiten laitetaan karitsa imemaan. Ja vips, useimmiten homma on lahes tuolla hoidettu.

Tama kuulostaa ihan kauhealta oikeastaan. Ja minusta ainakin omien kolmosten adoptoiminen alussa tuntui ihan hirvittavalta. Itkua tikistin, kun jouduin olemaan mukana "lapsenryostossa". Vaan totuus on se, etta lampaalle ja karitsoille on parasta, etta lampaalla on vain kaksi karitsaa. Nain riittaa maitoa ja huolenpitoa molemmille tarpeeksi.

Etta talla tavalla alkoi tama rulanssi tana vuonna ;).

Karjalanpiirakoita

Paistuu ne piirakat taalla Norjanmaallakin! En tee naita usein, tarkemmin sanottuna kovin harvoin. Mutta nyt tuli esikoinen opiskelukiireiltaan kaymaan ja karjalanpiirakat ovat hanen suurinta herkkua.

Eihan nama mitaan taideteoksia ole, mutta maku on ainakin aito!

Prinsessan enkelit

Lukaisin tassa Ilta-Sanomia ja siellahan oli uutinen prinsessa Martha Louisesta.

Prinsessahan on kunnostautunut kaikenlaisella "kyseenalaisella" julkisuudella. Pitaa enkeli-koulua, kirjoittaa lasten- ja muita kirjoja, on satujen kertoja, meni naimisiin kohukirjailijan kanssa, on fysioterapeutti, rosenterapeutti, healeri jne. Todella monipuolinen kolmen pienen lapsen aiti.

Paasiaisen tunnelmia

Lumet ovat alkaneet sulamaan ja siella taalla on pienia puroja:


Mahat viistavat jo maata ja ensimmaisia synnytyksia odotellaan paivana mina hyvansa:


Ilmoja on pidellyt:


Kynttiloita on poltettu:


Vaan huomenna alkaa arki ja seuraava pitempi vapaa onkin sitten vasta kesalomalla :).

Norjalaiset eivat halua muuttaa Suomeen

Taman illan uutisissa oli juttu, jossa kerrottiin, etta vain 2% norjalaisista voisi ajatella muuttavansa Suomeen. Vastaavasti Ruotsiin tai Tanskaan voisi muuttaa yli 40% norjalaisista.

Suomalaisista voisi 30% muuttaa Norjaan ja jopa 40% Ruotsiin.

Viina ja sauna tuntuivat pelottavan norjalaisia.

Tassa juttua asiasta NRK:n sivuilta. Kannatta lukea!

Påskekrim

Syysta (joka minulle ei viela naitten kymmenen vuoden aikana ole avautunut) tai toisesta norjalaiseen paasiaiseen kuuluu rikosromaanit ja rikosohjelmat televisiossa. Joka kanavalla on minirikossarjoja. Monet ostavat paasiaislukemiseksi uuden rikosromaanin. Jopa maitotolkin kyljessa on murha- tai muu mysteeri.


Talta muuten naytti verannalla tana aamuna:


Eli ei ole tarvinnut grillata viela...

Impressions of Norway

Tama oli aika kiva. Ja kuvat hienoja.

Best place to be a mom - Norway

Taas naita tuubin helmia:

Ta daa!

Ja nain katosivat ne viimeisetkin lumenrippeet ja tuolit kannettiin esille! Ei enempaa viela, kun taytyy oljyta tuo lattia ensin.

Yha edelleen aurinko paistaa ja lammittaa. Asken kun istuskelin tuossa, niin yli lensi valtava kanadanhanhiparvi aurassa. Ensimmainen tana kevaana. Kevat on tullut tannekin!

Rambokin nauttii kevaan tulosta:

God påske! Hyvaa paasiaista!

Taalla Norjassa alkoi paasiaisen vietto virallisesti eilisesta illasta. Monet alkoivat matkansa kohti mokkeja (hytte) ja tiet ruuhkautuivat tayteen pakatuista autoista. Kovin monilla on koko paasiaisen aika lomaa. Ja vuorilla riittaa lunta hiihtoretkille. Ja mikas on hiihtajan hiihdella, kun ainakin nyt loman alussa on luvattu todella mahtavia keleja. Tanaankin aurinko paistaa pilvettomalta, siniselta taivaalta. Eli ensi viikolla ovat koulut kiinni ja tyopaikoilta puuttuu vakea. Paasiainen on "pyha" juttu norjalaisille.

Kuningasperhekin lahti perinteiseen paasiaisenviettoon Sikkisdaleniin, Vinstran korkeudelle Gudbrandsdaleniin. Siella heilla on mokkikompleksi 1900-luvun alusta. Tasta voit lukea lisaa mokilleen junalla menevista kuninkaallisista.

Mina aloitin paasiaisenvieton eilen lapioimalla viimeisia lumia verannalta:

Jospa sinne saisi paasiaisen aikaan kalusteet paikalleen! Ja sitten kylla grillataan ulkona!

Hyvaa paasiaista kaikille!

Lampaita

Se on taas tama aika vuodesta, kun mahat kasvaa. Kohta laitan sitten kuvia karitsoista :).

Vanha tati jo haikailee ulos:


Nuoret tytot eivat tieda viela mita on tulossa: